12. leiripäivä

Tervehdys,

Kevyt kymppi sujui yllättävän helposti

Heräilin totuttuun tapaan jo ennen kuutta. Tuon aina illalla mukanani päivälliseltä termoskannullisen keitettyä vettä, jonka käytän aamulla omassa huoneessa pikakaurapuuron valmistamiseen ja teehen ennen lenkille lähtöä. Puuro miehen tiellä pitää - hyvin ainakin tähän saakka. Mittari ranteeseen ja tossut jalkaan – ja sitten menoksi. Tänään on tavallista vilpoisempi aamu, koska taivaanrannalla on pilviharsoa, eikä auringonsäteet pääse lämmittämään; samoin on hämärää pidempään. Suuntaan kevyelle kympille tuttuun tapaan vanhan urheilukentän suuntaan. No jopas jotain, askel tuntuu kevyemmältä kuin koskaan tämän leirin aikana – myös mäet juoksen, enkä puuskuta. Näin matka taittuu joutuisaan. Eldoretin tielle päästyäni tuuli yltyy, mutta meno on edelleen mukavan helppoa. Vastaan tulee puolalaisryhmä ja samoin turkkilaisia näkyy tämä reitti houkuttelevan, vaikkakin vastapäivään. Ei paljoa tarvinnut matkan aikana hikeä pyyhkiä. Leirille saavuin ajassa 53:54 (keskivauhti 5:24). Sitten suihkuun, uimaan ja aamiaiselle. Aamupalalla on normaalisti puuroa, keitettyjä kananmunia, vuokaleipää, paistettuja munkkeja, banaania, mehua, teetä ja kahvia – kyllä tällä on ollut hyvä päivää aloittaa.

Lornahin uudella kentällä vetotreeni

Sitten parin tunnin tirsoille, sillä on oltava pirteänä seuraavassa treenissä klo 11:30 – kyse on 10 x 400 metrin vedoista, 2 minuutin palautuksella uudella Lornahin urheilukentällä. Juoksen verrytellen n. 2,3 km.n päässä olevalle kentälle. Taskussani on numerolappu 14, jonka sain leirikeskuksesta allekirjoituksen kera. Aurinko porottaa kuumasti ja tuulee, kuten tavallista. Päästyäni urheilukentän kohdalle saan huhuilla hetken, ennen kuin kentän valvoja tulee avaamaan portit. Numerolapun luovutus ja taas nimi kirjaan. Tätä urheilukenttää saavat käyttää HATC:ssa oleskelevat urheilijat ilmaiseksi, sen sijaan muiden tulee maksaa pääsymaksu. Tämä kenttä ei kuulemma olekaan oikein suosiossa, koska kentällä aina tuulee. Paikalliset harjoittelevat ennemmin vanhalla hiekkakentällä, joka ei heille myöskään maksa mitään. Sääli että tämä uusi uljas urheilukenttä on vähällä käytöllä. Jonkin ajan kuluessa Lornahin on tarkoitus rakentaa kentän viereen naisten urheiluakatemian rakennukset, ehkä nämä rakennukset sitten vähän rikkovat tuulta ja kentälle saadaan vähän paremmat olosuhteet juosta. Rahoitusta kuulemma edelleen kartoitetaan.

Parin verryttelykierroksen jälkeen aloitan treenini. Ensimmäinen kierros menee aikaan 1:30 ja seuraavat kahdeksan aikaan 1:29, viimeiseen lataan vähän enemmän ja aika on 1:26. Kyllä saikin pyyhältää vastatuuleen toisella puolella kenttää. No ei se minun menoa haitannut. Yritin säästellä hieman itseäni huomisen kovaa kymppiä varten. Mukava treeni. Seuraa olisin kaivannut, sillä olin aivan yksinäni kentällä. Hölkkäsin takaisin leirikeskukseen. Suihkuun ja lounaalle, joka sisälsi keitettyjä makaroneja, linssipataa ja porkkana-ananas-tomaatti -salaattia sekä uusia sämpylöitä. Veto oli poissa. Siispä levolle jälleen.

Kenia, HATC -leirikeskus ja sen emäntä Lornah Kiplagat

Tietoisku Keniasta löytyy osoitteesta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kenia

Tietoa leirikeskuksesta, High Altitude Training Center, HATC löytyy osoitteesta: http://www.lornah.com/

HATC:in leirikeskuksen perustajan ja emännän Lornah Kiplagatin juoksusaavutuksia voitte käydä katsomassa osoitteessa: http://en.wikipedia.org/wiki/Lornah_Kiplagat

Kuvia Lornah Kiplagatista:

https://www.google.com/search?q=Lornah+Kiplagat,+Kenya&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=vdsBVbaLOOWU7QaM2IHgCQ&ved=0CDQQsAQ&biw=1366&bih=634

Hierontaa ja loppupäivän viettoa

Iltapäiväteen jälkeen suuntasin hierontaan moottoripyöräkyydillä. Siellähän Julias ja hänen vaimonsa sekä kaksi lastaan (2 -vuotias ja 5 kuukautinen)  odottivat hymyillen. Hieronta tuntui taas erinomaiselta. Moottoripyöräkyydillä takaisin leirikeskukseen ja päivälliselle. Tänään on torstai ja siksi vuorossa oli pitzaa ugalin ja salaatin kera. Kyllä keittiö on saanut vääntää monta pitzaa tälle 63 -päiselle joukolle. Osa leiriläisistä suunnittelee Nakurun luonnonpuistossa käyntiä huomiselle päivälle ja osa miettii osallistumistaan Eldoretissa ylihuomenna lauantaina järjestettävälle maratonille tai puolimaratonille. Minä päätän pysyä omassa juoksuohjelmassani, enkä osallistu kumpaankaan näistä. Siispä lähden huoneeseeni kirjoittamaan blogia ja valmistautumaan huomisen aamun pikakymppiin.

Toivottavasti huomenna aamulla kova tuuli ei haittaa juoksua – no se nähdään sitten aamulla.

Nyt menen nukkumaan ja varmaan myös tekin siellä Koto-Suomessa: Hyvää yötä.

Terveisin Harri