Sopeutuminen korkeuksiin
Juoksutreenit ovat alkaneet yllättävän hyvin. Pitkät kevyet lenkit tuntuvat sujuvan ja mäkeä kykenee jo juoksemaan ylöskin päin. Minusta tuntuu, että kroppani muistaa vuoden takaisen harjoittelun korkeassa ilmanalassa, koska sopeutuminen näihin korkeuksiin tapahtuu nopeammin ja nopeammin. Muistan seitsemän vuoden takaa ensimmäisen vierailuni näissä maisemissa. Tällöin sopeutumiseen kului aikaa yli viikko. Hyvä näin! Sopetuminen tulee kyllä parhaiten esiin tulevissa reippaissa juoksutreeneissä - katsotaan, miten äijän käy niissä ...
Päivän treenit
Tämän päivän harjoitukset toistivat eilistä eli aikaisin aamulla 20 km kevyttä ja puolen päivän tienoilla 10 km kevyttä. Näihin käytetty aikakin oli samaa luokkaa. Ehkä aamun pidempi lenkki sujui tänään helpommin kuin eilen. Sen sijaan lyhyemmässä oli enemmän tekemistä aurinkon paahtaessa taivaalta ja hikikarpaloiden valuessa otsalta. Myös tänään aamulla sain useita lapsia kannustamaan outoa valkoista juoksijaa. Lapset on opetettu hyvin tervehtimään ja kiittämään englannin kielellä. Hymy heillä on herkässä. Ihastuttaa myös heidän tyylikkäät ja puhtaat kouluasunsa.
Maratonjuoksijoiden kehdossa!
Aamulla ihmettelin upeiden autojen määrää leirikeskuksessa ja sen lähistössä - oli mersuja, bemareita ja audeja. Kyltteihin oli kirjoitettu kolmen seminaarihuoneen sijainnit; luulin kyseessä olevan jonkin liikuntaseminaarin. Aamupalalla selvisi, että täällä törmää Kenian nopeimpiin ja menestyneimpiin juoksijoihin, koska nämä (lähes 50 urheilijaa) oli kutsuttu doping-testeihin. Yritin itse tarkastella, kuka on kukin, mutta en tässä oikein aluksi onnistunut. Lopulta oivalsin, että edessäni seisoo Kenian ylpeys Edna Kiplagat (http://en.wikipedia.org/wiki/Edna_Kiplagat), jolla on naisten maratonin maailmanmestaruus vuosilta 2011 ja 2013. Hänen paras maratonaikansa on 2:19:50 - kyllä kovaa pinkoo. Muistan toissa vuonna eli vuonna 2013 harjoitellessani täällä Itenissä, Ednalle järjestettiin upea kulkue ja juhlatilaisuus Itenin kadulla lähellä HATC leirikeskusta. Sain silloin tuon juhlallisen tapahtuman videolle ja voitte käydä sitä katsomassa kyseisen vuoden juoksublogissani. Ednan seurana oli pari nuorempaa juoksijaa, mutta heitä en tunnistanut. Joten todellakin täällä ollaan maratonjuoksijoiden kehdossa ja taivaassa. Toivottavasti tämä näkyy myös minun tulevissa maratonkoitoksissani kuluvan vuoden aikana :)
pari muuta naispinkojaa kainaloonsa
Uusi luukki ja kokovartalohieronta
Juoksu pitkillä hiuksilla ei enää tuntunut hyvältä ja niinpä suuntasin iltapäivällä kulkuni moottoripyöräkyydillä Itenin keskustaan tuttuun parturikompleksiin. Pian minut vinkattiin sisälle ja hiustukut alkoivat lentää. Pitkien hiuksien alta tuli esiin todellisen juoksijan näköinen siilihiuksinen mies - kyllä nyt kelpaa, eikä maksanut kuin yhden euron.
Seuraavaksi kiiruhdin Itenin yhden pankin pihalle, johon olin sopinut tärskyt Julius hierojan kanssa. Iloinen kohtaaminen - vuosi kulunut edellisestä tapaamisestamme. Kävelimme yhdessä hänen kotiinsa. Julius oli muuttanut ja tuonut mukanaan opettaja-vaimonsa ja pari vuotiaan Julius Juniorinsa. Kaunis pikkukoti, jossa yhdestä huoneesta puolet vei Juliuksen hierontapöytä. Minut määrättiin pöydälle ja niinpä sain jälleen nauttia kokovartalohieronnasta, nyt 5 eurolla. Varasin hierontaa joka toiselle päivälle leirin loppuajaksi. Olo oli ruhtinaallinen. Palasin leirikeskukseen moottoripyörän kyydissä.
Hyvää yötä!
Täällä kello on kohta 23:00 ja olen suuntaamassa seuravaksi omaan huoneeseen nukkumaan. Huoneesta en kykene pääsemään nettiin, vaan aina on tultava tänne leirikeskuksen oleskelu- ja TV -tiloihin kirjoittamaan blogia. Nyt on hyvin rento olo ja innolla odotan huomisia juoksuja.
Kiitos teille blogiystävät kiinnostuneesta mukana olosta ja näin saamastani tuesta juoksuharrastustani kohtaan. Nautitaan ja iloitaan (vaikka välillä itseäni rääkkäänkin) yhdessä.
Hyvää yötä!
Terveisin Harri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti