Viidestoista leiripäivä

Tervehdys,

Kevyttä 20 km pyhäpäivän ratoksi

Tänään on sunnuntai ja pitäisi olla lepopäivä, mutta minun ohjelmassani on kevyttä 20 km. Lähden aamulla klo 06:40 St Patrickin reitille ja sieltä maaseudulle, kuten monesti jo aiemmin tämän leirin aikana. Saan taivaltaa pitkiä pätkiä aivan yksinäni. Itenin keskustassa osa kirkkokunnista aloittaa sunnuntaisin  hengellisen musisoinnin jo aamusta, joten sieltä täältä kuului musiikkia. Varsinainen pyhän messuaika on  klo 12-14. Taivaanranta on aivan pilvetön, joten auringon nousu on upea ja kirkas – taivaalla ei tosiaan ole pilven pilveä. Samalla ilma alkaa lämmetä. St Patrickin koulun oppilaat kävelevät pitkänä letkana hyvin siististi pukeutuneina jo aikaisin aamulla ryhmissä kirkkoihinsa – harrasta kansaa.

Matkani jatkuu punahiekkaista tietä eteenpäin. Tänään askel ei ole niin lennokas kuin aikaisemmin aamuisin. Ilmeisesti kahden viikon kilometrilukemat alkavat painaa myös jaloissa. Tarkkailen samalla luontoa – tapaan erilaisia lintuja ruuanhakupuuhissa – eriskummallinen kuovin näköinen lintu, mutta aivan valkoinen; muutama haikara kauempana ihmettelee yksinäistä kulkijaa. Lopulta kuuluu myös lasten huutoja: How are you? Ovat siis bonganneet valkoihoisen. Juoksen 10 km:n päähän peltolakeuksille, jossa siintävät takana vuoret. Näen kauas savannille ja kynnetyille pelloille. Avaruutta ja raikasta ilmaa riittää. Otan muistikuvia – rauhoittava näkymä. 

Käännyn paluumatkalle. Aurinko paistaa yhä lämpimämmin, joten hikeäkin alkaa pukata. Koko matkan aikana kohtasin ilmeisesti vain neljä autoa ja saman verran moottoripyöriä, joten pölyävät tiet eivät olleet rasitteena juostessa. Saavun 16 km:n kohdalle, jossa tankkaan pullollisen Spritea kioskissa ja ostan samalla ympärilleni kerääntyville lapsille purkkaa ja karkkia – olivat iloissaan. Jatkan matkaani. Nyt on pitkä ylämäkiosuus, jonka Spriten voimalla onnistun nousemaan melko sukkelaan. Seuraavaksi on edessä viimeinen 2 km:n polku Eldoret-Iten –maantien reunassa. Tuttua polkua on helppo askeltaa ja tuleva alamäki sen kun vain vie eteenpäin joutuisammin. 

Leirikeskukseen saavun ajassa 1:53:04 (keskivauhti 5:46 min/km). Päivän ainoa lenkki oli nyt takana. Sitten suihkuun, uimaan ja aamupalalle. Nyt tuntuu myös hyvältä vetää itsensä pitkäkseen sänkyyn ja levätä.

Suklaakakkua ja auringonottoa

Käyn lounastamassa ja samalla jään valmistamaan jo perinteeksi käyneen suklaakakun. Olen tuonut mukanani Suomesta Cacao -jauhoa ja leivinjauhetta. Olisi pitänyt ottaa mukaan myös tomusokeria, koska leirikeskuksesta sitä ei nyt tähän hätään löytynyt. Pari isoa kakkupohjaa on valmistettava, jotta kakkua riittää lähes 70 henkilölle. Kakkujen väliin pilkotaan ananasta ja mangoa. Suklaakuorrute syntyy voista, vadelmahillosta ja Cacao -jauheesta. Kolmessa tunnissa kakut ovat valmiina tarjoiluvadeilla. Nyt keittiön väki voi keskittyä sunnuntain grillipäivällisen valmistamiseen. Lähden itse uima-altaalle ottamaan aurinkoa. Iltapäivän ilma on mukavan leuto ja tyynni – ilmojen osalta yksi kauneimmista päivistä on kohta takana.

Päivällinen tarjoillaan ruokalan edessä ulkona. Meitä on pitkä letka klo 19 jonottamassa omaa grillilautasta. Lopuksi herkutellaan suklaakakun kera – täällä saa harvemmin näitä makeita jälkiruokia ja siksi ne kyllä kuluvatkin pikavauhtia – hyvä näin.

Suuntaan huoneeseeni. Tänään en sitten ehtinyt, enkä jaksanutkaan mennä paikalliseen pyhämessuun.  Seuraavaksi päivitän blogin ja valmistaudun huomisen aamun kiihtyvään 20 km:n juoksuun, joka on viimeinen näin pitkä harjoitus tämän leirin aikana. Aamupäivällä on lisäksi palautteluna 8 km:n pyrähdys keskellä päivää.

Assan kuljettajani pitäisi saapua jo huomenna leirikeskukseen, jossa hän yöpyy. Paluumatkani alkaa siis jo ylihuomenna lounaan jälkeen. Todella vähiin käyvät juoksut ennen kuin loppuvat – nyyh, nyyh …

Osan teistä tapaa jo alkavan viikon loppupuolella. 

Toivotan teille kaikille hyvää yötä ja antoisaa alkavaa uutta viikkoa.

Huomiseen!

Terveisin Harri