Neljästoista leiripäivä

Tervehdys,

Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille! Lauantai alkaa olla kulumassa loppua kohti – täällä Keniassa kello on nyt 20:40 (eli tunnin Suomen aikaa edellä). Hyvin on tämäkin päivä sujunut harjoitusten merkeissä.

Kevyt 15 km

Aamulla aikaisin ampaisin kevyelle 15 km:n lenkille St. Patrickin reittiä ja myös maaseudulle sekä sieltä takaisin Eldoret-Iten maantielle, jossa oli enää taivallettavaa alle 2 km. Melko lennokkaasti tämä treeni sujuu. Vastaan tuli melko vähän ihmisiä, mopoja ja autoja. Itenin keskustan suuri risteys on tietyön alla – lopultakin tasoittavat tien ja laittavat asfaltin.  Pieni tienpätkä ennen St. Patrickin reitille kääntymistä on ollut todellinen hiekkapölyn kehto. Osa kioskikojuista on joutunut luopumaan hyvästä markkinapaikasta tien levennyksen johdosta. En löytänyt enää monen vuoden aikana tutuksi käynyttä kirjakauppaa, jonka pitäjän sisko on Helsingin seudulla naimisissa suomalaisen kanssa – harmi!

Tällä kertaa minun ei tarvitse pysähtyä kioskille limsalle, koska voimia tuntuu olevan ihan leirikeskukseen saakka. Mukavalta tuntuu nyt eteneminen. Ennen leirikeskusta on 0,5 km:n alamäki, jota tulen rullaten lähtöpaikalle. Aikaa aamun pyrähdykseen kului 1:22 (05:29) – ei hassumpi juoksu ollenkaan! Sitten suihkuun, uimaan ja aamupalalle.

Kevyt kymppi – olikin raskas sellainen …

Päivän toinen harjoitus oli kymppi kevyesti. Klo 11:30 suuntasin tutulle reitille vanhan urheilukentän (Kamarityn) vierestä kulkevaa hiekkatietä. Tämä lenkki sitten ei alkuunkaan ollut helppo. Kuuma aurinko sai hikikarpalot melko nopeasti ohimolle. Onneksi hiekan pölyttäjiä ei montaa osunut kohdalle. Eldoret-Iten tiellä suunnatessani leirikeskusta kohti lisäksi vastatuuli oli melkoinen. Tämä kymppi tuntui paljon raskaammalta kuin aamuinen 15 km. Paikalliset kannustivat minua taputtaen käsiään tai nostamalla peukkua ylös - tuntui kivalta. Selviydyn kuitenkin leirikeskukseen omin jaloin – enkä tarvinnut moottoripyöräkyytiä :) Suihkun jälkeen lounaalla ruoka maittoi.

Hierontaa ja markkinahumua

Nyt myös parin tunnin tirsat maistuivat. Hetken lehtien lukua ja sitten iltapäiväteelle, minkä jälkeen kiiruhdin moottoripyörän kyydissä hierojan luo. Julias sai koko kropan jälleen uuteen uskoon – aivan kuin nuortunut mies olisi lähtenyt jättäen iloisen hierojaperheen. Enää ylihuomenna maanantaina pääsen nauttimaan Juliaksen hieronnasta.  Ilma oli jo hiukan viilentynyt ja kävely ulkoilmassa tuntui hyvältä. Katselin hetken Itenin keskustan markkinahumua. Vihannes-juurestori kuhisi ihmisiä. Kiire ei kylläkään näyttänyt olevan kellään. Näin viikonloppuisin suurella kentällä on aina opiskelijoiden jalkapallo-otteluita, kuten tänäänkin. Siellä lehmät ja opiskelijat sulassa sovussa ’pelailevat’ omaa peliään. Moottoripyörä palauttaa matkaajan leirikeskukseen.

Päivällinen ja muuta mukavaa

Pian on päivällinen, jolla oli tarjolla Ugalia (paikallisten suosituin ruoka, maissikakut), riisiä ja lihapataa sekä kaaliporkkanaraastetta. Jälkiruuaksi tarjoiltiin mehevän makeita ananaspaloja. Istun turkkilaisten pöydässä – he ovat leirillä yhteensä 3 kk, josta on enää 2 viikkoa jäljellä. Ovat nauttineet olostaan ja harjoitukset ovat sujuneet kuulemma hyvin. 

Kilometrejä kertyy

Ensimmäisenä seitsemänä päivänä juoksin yhtyeensä 135 km ja nyt seuraavan seitsemän päivän jakson aikana kilometrejä on kertynyt yhteensä 149. Melko mukavasti on hiekkaisia polkuja ja teitä taivallettu. Vielä on kolmen päivän juoksut edessä, huomenna sunnuntaina on edessä vain yksi lenkki, aamusta kevyt 20 km, maanantaina aloitan kiihtyvällä 20 km:llä ja palauttelen kevyellä 8 km:llä keskellä päivää, sitten on vihon viimeinen tiistain kevyt kymppi jäljellä – näin kuluvan leirin juoksut ovat sitten tässä. Vähän alkaa olla jo haikea mieli, kun ei tiedä, milloin palaa seuraavan kerran näihin Kenian maisemiin. Mukavalta kyllä tuntuu jo palata sinne Suomeen.

Päivitettyäni juoksublogin alan valmistautua yöpuulle menoon. Ihan hyvinhän tämä päivä sujui Itenissä – mitenkä siellä Suomessa lauantaita on vietetty – ilmeisesti edelleen keväisessä säässä?

Ei muuta kuin, mukavia unia kaikille – huomiseen!

Terveisin Harri