Aamulenkillä
Melko hyvin nukuttu yö on takana ja herätys jo klo 06:00. Aamutoimien jälkeen olin valmis aloittamaan päivän ensimmäisen harjoituksen, kymppi kevyttä sisältäen lopussa 10x100 metrin vetoja. Lintujen laulun kera suuntasin Eldoretin suuntaan 5 km ja takaisin. Aurinko on nousemassa taivaan rannassa. Yllättävän vähän näkyy juoksijoita näin aamutuimaan. kymppiu kulkee vähän helpommin kuin eilen. Takaisin tullessa ylämäki ja pieni tuuli on vatainen. Yritän edetä kevyesti jalkoja nostellen. Leirikeskukseen pääsen runsaassa tunnissa - ei kiirettä. Vuorossa on suihku ja uinti altaassa - uskomaton ja vilvoittava tunne.
Päivälenkillä
Aamupalan jälkeen 1 1/2 tuntia lepoa ja sitten uudelleen samalle kevyelle kympille. Aurinko porottaa suoraan ylhäältä taivaalta jo klo 11:15 aloittaessani lenkkiä - varjo on pieni jalkojeni ympärillä. Helle vie nopeasti voimia, on pakko ottaa kevyt lenkki todella kevyenä. Paluumatkalle lähtiessäni huomaan vastatuulen melko voimakkaaksi - tuulenpuuskat aiheuttavat pieniä hiekkapyörteitä, jotka ruskettavat jalat. Ostan n. 6 km:n kohdalla pienen pullollisen Fantaa ja niin juoksu alkaa jälleen maittaa. Välillä kuulen ystävällisiä hyvän päivän toivotuksia. Jaksan yllättävän hyvin loppumatkan leirikeskukseen saakka aikaan 59.02 - ei hassummin. Suihkuun, uimaan ja lounaalle.
Tutustuminen Tobyyn
Iltapäivän pyhitän työn tekoon - pitäisi saada Kalifornian työmatkan raportti valmiiksi ylihuomiseksi - urakkaa riittää. Käyn välillä iltapäiväteellä ja klo 19 päivällisellä. Päivällisellä istun amerikkalaisen Tobyn pöytään. Hän alkaa kertoa Shoe4Africa Children's Hospitalin taustoja ja samalla myös omaa lähiajan historiaansa. Kyseinen sairaala tulee olemaan toiseksi upein julkinen sairaala Afrikan itä-etelä suunnassa. Tiedustelen, voisivatko suomalaiset alan yritykset tarjota tuotteitaan sairaalan varustamiseen. Ja vastaus on kyllä. Ovat juuri nyt Toby Tanserin koordinoimana tarkastelemassa, mitä sairaalan seinien sisään hankitaan. Kehun tietenkin suomalaista sairaalateknologiaa ja alan yrityksiä - varsinkin digital health ja langattomuus ja mobiilius kiinnostavat. Toby lupasi lähettää minulle sähköpostina luettelon toiveista. Mietin vain, kukahan meillä Tekesissä tai Team Finland -kokonaisuudessa voisi viedä asiaa eteenpäin? Lupasin lähettää hänelle tietoa Tekesin uudesta Bits of Health -ohjelmasta. Toby viettää puoli vuotta Keniassa ja toisen puolen vuotta New Yorkissa. Hän innostui niin valtavasti kuulemastaan, että haluaisi jatkaa keskusteluja kanssamme. Hän on käytettävissä ensi syksynä Health 2.0 -tapahtumaviikon aikana - mielenkiintoista :)
Shoe4Africa Children's Hospitalin syntyhistoria
Toby monivuotinen Kenian ystävä kertoi, miten hän ja amerikkalainen tyttöystävänsä päättivät lähteä vuonna 1998 tutustumaan Sanzibariin. Heidän matkastaan tuli aivan hirveä ja matka oli koitua Tobyn kuolemaksi. Toby on koko ikänsä harrastanut juoksua ja niinpä hän halusi kauniissa Sanzibarissa lähteä juoksemaan hiekkarannalle. Lähtiessään Toby totesi tyttöystävälleen, että on poissa vain 40 minuuttia. Tobyn juostessa hiekkarantaa vähän arveluttavalla alueella, pari tummaa kaveria tuli tiedustelemaan häneltä jotakin asiaa. Toby pysähtyi ja siinä samassa toinen miehistä vetäisi sapelin taskustaan ja nosti sen ylös lyödäkseen Tobyn hengiltä. Toby sai nostetuksi nopeasti oikean kätensä päänsä suojaksi. Niinpä terävä sapeli osui hänen ranteeseensa tehden pahaa jälkeä. Toinen raakalainen otti moukarimaisen välineen repustaan ja löi sillä Tobya oikealle puolelle päätä. Toby lyhistyi maahan. Kaverit ottivat nopeasti Tobyn vasemman juoksutossun. Siinä vaiheessa Toby heräsi ja nousi ylös. Jollakin tavalla Toby sai teräaseen toisen tumman miehen kädestä. Nyt ryöstelijät pyysivät Tobyn oikean jalan tossua ja teräasetta. Toby ei antanut vaan sanoi iskevänsä, jos he eivät lopeta hyökkäystä hänen kimppuunsa. Kovaäänisen sanaharkan jälkeen ryöstelijät luovuttivat. Tämän jälkeen Toby lyhistyi maahan. Hän kuuli hiekalla maatessaan jonkun sanovan, että nouse, sillä muuten kuolet. Verta valui niin kädestä kuin avohaavasta päästä. Toby pakotti itsensä nousemaan pystyyn. Hän ajatteli, miten hän jaksaisi lähes kahden kilometrin matkan hotellilleen tai pikkukylään. Hän lähti kävelemään hitaasti rantaa siten, että tossuton jalka oli meressä ja oikea jalka hiekalla. Hän tiesi, ettei saisi juosta, ettei veri alkaa pulputa haavoista, jolloin hän kuolee veren hukkaan. Hän alkoi lausua jooga-huutoja ja siten rauhoitti itsenä. Kas kummaa, pahoin haavoittunut Toby jaksoi kävellä kylään asti.
Kylään saavuttuaan kaikki kyläläiset katosivat, koska he pelkäsivät Tobylla olevan pahoja aikeita heidän osaltaan. Lopulta hän pääsi sairaalarakennukseen. Mutta sairaala oli aivan tyhjä muslimien pyhäpäivän johdosta - ei lääkärin lääkäriä näkyvillä. Ainoastaan yksi hoitaja löytyi, joka kaatoi kylmää vettä Tobyn päähän ja siinä oli kaikki hoitotoimenpiteet. Sairaalassa ei ollut saatavissa lääkkeitä, antibiootteja tai muuta vastaavaa. Toby kiiruhti seuraavaksi moottoripyörälleen. Hän sitoi jotenkin haavan kädessään, jotta kykeni ajamaan ajokillaan. Lopulta hän pääsi hotelliinsa. Kukaan ei hotellissa häntä ymmärtänyt, vaan lähtivät tekemään muita töitä. Toby raahautui hotellin kolmanteen kerrokseen jättäen jälkeensä koko ajan verijälkiä. Tyttöystävä ei ymmärtänyt, missä vaarassa Toby oli, vaan sätti häntä poissaolosta. Lopulta myös tyttöystävä ymmärsi, että apua olisi haettava. He istahtivat kumpikin moottoripyörän selkään ja ajpivat lähimpään toimivaan sairaalaan. Nähdessään sairaalarakennuksen Toby tajusi, ettei hän kykene enää jarruttamaan haavakädellään. Toby pyysi tyttöystäänsä hyppäämään kyydistä ja Toby ajoi päin sairaalan seinää - selvisi kyllä tästä.
Sitten intialaisen lääkärin luo. Hänellä ei myöskään ollut itsellään lääkkeitä tai antibiootteja, mutta hän tunsi lääkärin, jolta niitä löytyi. Joten matka jatkui toisen lääkärin luo. Matkalla Toby kaatui niin, että hänen vasen solisluunsa katkesi - tuli lisää paikattavaa. Onneksi nyt löytyi oikea toimiva sairaalarakennus ja lääkäri. Toby sai sopivan hoidon ja pääsi kunnolliseen valkoisin lakanoin varustettuun sairaalasänkyyn. Alueelta ei löytynyt sopivaa verta Tobylle, joten hän sai edelleen kärsiä verihukasta. Tobylle ja hänen tyttöystävänsä huomasivat, etteivät sovi yhteen ja erosivat.
Hoitava lääkäri tunsi lentoyhtiö KLM:ltä yhden virkailijan, jota hän oli aikoinaan hoitanut. Siispä porukka kiiruhti seuraavaksi lentoasemalle KLM:n virkailijan luokse. Virkailija kirjoitti Tobylle lennon Hollantiin. Toby jaksoi säilyä hengissä vielä lentomatkankin. Hollannissa Toby pääsi kunnolliseen hoitoon. Tobyn oikeaan otsaluuhun kiinnitettiin metallilevy. Toby kärsi pitkään pääkivuista ja hoipui kuin juopunut - tämän oli kuulemma aiheuttanut pitkään jatkunut verihukka. Lääkäri ihmetteli, että Toby oli edelleen elossa, sillä tällaisissa tapauksissa ihminen kuolee parissa päivässä ja Toby oli selvinnyt hengissä 5-6 vuorokautta. Kaikki ihmettelivät taphtuneesta selviämistä.
USA:ssa Toby joutui myöhemmin auton töytäisemäksi niin, että hän lensi monta metriä. Maahan tuillessaan hän löi päänsä - nyt terveen puolen päästään. Niinpä Tobylla on nyt metallilevyt kummallakin puolella kalloa.
Vuonna 2008 Keniassa oli heimojen välisiä verisiä kahinoita. Kun aikuiset taistelevat, niin usein lapset kärsivät. Niinpä tässäkin tapauksessa moni lapsi pääsi heimojen välisissä tappeluissa hengestään. Toby oli hyvää ystävää HATCin leirikeskuksen Pieterin ja Lonahin kanssa. Nämä laativat suosituskirjeen, kun Toby alkoi suunnitella Kenian Nairobiin julkista sairaalaa lapsille. Niinpä sairaala sai jopa Kenian presidentin tuen ja rakennustyöt alkoivat. Nimeksi sairaala sai Tobyn taustan mukaisesti Shoe4Africa Children's Hospital. Elokuussa 2015 pitäisi olla avajaiset. Minusta tämä on aivan uskomaton tarina ihmisen hyväntekeväisyydestä. Toby nimittäin ei ole saanut sairaalarakennuskoordinointityöstään mitään palkkaa. Ehkä kuluvan vuoden lopussa myös palkka alkaa juosta. Kaiken tämän pitäsi olla totta!
Yöpuulle
Nyt kello alkaa olla jo kohta 23 täällä Keniassa, joten on aika siirtyä yöpuulle. Toivottavasti ette menetä yöunianne edellisen kertomuksen myötä.
Minua kutsuu huomenna aamulla 20 km:n kevyt lenkki ja keskellä päivää sitten kevyt 8 km.
Hyvää yötä kaikille.
Terveisin Harri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti