Seitsemäs leiripäivä

Tervehdys,

Kevyesti 8 km

Tänään juoksutreenit jatkuvat ja juoksuun saadaan jo vauhtiakin. Klo 06:30 suuntasin päivän ensimmäiselle lenkille, kevyt 8 km.  Reitiksi valitsin vanhan urheilukentän läheltä kulkevan tien. Lauantaisin niin liikennettä kuin koululaisia sekä työhön meneviä ei paljon näkynyt. Vain pari autoa ja pari moottoripyörää ajoi ohitseni. Oli hiljaista ja rauhallista. Voi antaa jalkojen viedä eteenpäin ja kuunnella lintujen laulua sekä heinäsirkkojen soittoa. Tästä päivästä tulee jälleen aurinkoinen ja lämmin. Aurinko alkaa nousta pilvettömälle taivaalle valaisten taivaanrannan oranssin keltaiseksi – upea näky. Vähän alavimmilla paikoilla lyhyissä trikoissa olo tuntuu hiukan viileältä, mutta pian aurinko alkaa lämmittää ja juoksu maittaa entisestään. Lepopäivän jälkeen juoksu kulkee mukavasti. Palaan leirikeskukseen 43 minuuttia ja 35 sekuntia juostuani – suihkuun, uimaan ja aamupalalle.

Nopea vitonen

Lähes kahden tunnin levon jälkeen kutsuu kova vitonen juoksijaa. Hiukan vatsan pohjasta kouraisee, kun ei oikein tiedä, miten nopeaan vauhtiin kroppa kykenee. Aurinko porottaa kirkkaalta taivaalta, eikä näy pilven pilveä. Hiukan enemmän on nyt liikennettä ja ihmisvirtaa kuin aikaisin aamulla. Hyvin tankanneena starttaan vitosen Eldoretin suuntaan polkua pitkin – monesti tutuksi käynyt reitti niin tämän leirin kuin aikaisempien leirien juoksujen toteuttamisessa. Alun mäkiosuus tuntuu raskaalta, mutta 1 ½ km:n jälkeen alkaa vauhtia löytyä. Tarkoitus on pitää vauhti tasaisena ja kovana. Saan vauhdin pysymään 4:05-4:20 min/km välillä. Hikikarpalot alkavat valua silmille – pyyhkäisy nenäliinalla auttaa. Saan pidettyä juoksun hyvin kasassa ja jalat kuljettavat miestä mukavasti eteenpäin. Hengityksestä ensimmäiseksi alkaa kiikastaa, mutta onneksi ei kulkua heikentävästi. Vastaan tulee kenialaisia juoksijoita, jotka havaitsevat suomalaisen jo juoksevan. Niinpä minulle peukuteltiin monta kertaa että yes! Viisi kilometriä täyttyy ajassa 21:36 – ei hassumpi ollenkaan. Tyytyväinen mutta uupunut juoksija kääntyy takaisin leirikeskusta kohti ja hölkkää palautellen pari kilometriä. Tuuli on yltynyt ja saa välillä punaisen hiekan pöllähtämään kierteisesti polulla ja samalla värjää juoksijan valkoisia sääriä. Matkan varrella on moottoripyöräasema, josta nappaan yhden pyörän ja kuljettajan kyydittämään väsyneen juoksijan. Moottoripyörän päällä voimistunut tuuli saa vilun väreet aikaan – toivottavasti en vilustu. Pääsemme nyt nopeasti leirille ja menen pikaisesti lämpimään suihkuun. Olo alkaa tuntua onnistuneen juoksijan fiilikseltä. Seuraavaksi lounaalle.

Leiri alkaa muistuttaa todellista leiriä …

Parin tunnin tirsat piristivät iltapäivällä kummasti. Niinpä pian olikin jo vuorossa iltapäivätee. Loppupäivä kuluu lukiessa lehtiä ja blogia kirjoittaessa sekä tietenkin päivällisestä nauttien. Leirille on saapunut aikaisemmin mainitsemani puolalainen ryhmä, jossa näkyy olevan eri tasoisia juoksijoita. Mukava puheen sorina ruokalassa – ihmiset ovat jo tutustuneet toisiinsa riittävästi – leiri alkaa olla oikea leiri! Näin lauantai on pulkassa ja leirikeskus on valmis hiljenemään luonnon kera. 

Hyvää yötä blogiystävät!

Terveisin Harri