Kuudestoista ja toiseksi viimeinen leiripäivä

Tervehdys,

Tänään on vielä kaksi juoksuharjoitusta, joten heräsin saamaan aikaan kuin muinakin harjoituspäivinä eli klo 05:30. Jouduin alkuillasta turvautumaan moskiittoverkkoon, koska kuulin huoneessani hyttysen ininää, mutta en sitä nähnyt. Katsoin parhaaksi nukkua tämän leirijakson aikana ensimmäisen kerran hyttysverkon suojaamana. Aamulla sitten listin hyttysen seinään. Olen syönyt aina Kenian leirien yhteydessä Malarone lääkettä, jos vaikka malariaa levittävä hyttynen saattaisi pistää. Täällä kyllä on todettu, että näin korkealla ei ole havaittu hyttysiä, jotka malariaa voisivat levittää. Suoja on kuitenkin hyvä, mikäli vierailee safareilla tai sitten vaikka Nairobissa piipahtaa kaupungilla illalla.

Kiihtyvä 20 km

Edessä on vielä voimain ponnistus kiihtyvää 20 km. Päätin tehdä ensin noin 13 km:n lenkin Itenin keskustan kautta St. Patrickin reittiä ja sieltä sitten Eldoret-Iten tielle. Aloitin melko rauhallisesti n. 6 min/km vauhtia Itenin suuntaan ylämäkeen. Kun pääsin tasaisemmalle vauhti myös hiukan nousi. Vaikka oli maanantai, ei liikennettä ollut kuitenkaan runsaasti – ilmeisesti onnistuin lähtemään lenkille sopivassa saumassa. Koululaiset juoksivat kiltisti kouluihinsa ja pienimpiä oli saattamassa joko äiti tai isä – normaali viikko oli alkanut Itenissä. 

Matka jatkui melko voimallisena ja jalat tuntuivat tänään paljon rennommilta kuin eilen. Hiekkatietä juosten kymppiin kului aikaa 56 minuuttia. Loppupätkä ennen Eldoeret-Iten maantietä oli pitkää nousua, mutta sekin tuntui tänään helposti kavuttavalta. Aurinko oli alkanut lämmittää sen verran, että hiki nousi otsalle. Päätin poiketa kioskilla n. 14 km:n kohdalla – pieni Coca Cola –pullollinen tuntui hyvältä. Jatkoin matkaa ensin Eldoretin suuntaan ja sitten vielä takaisin leirikeskusta kohti pari kilometriä. Jalat tuntuivat kantavan tänään eteenpäin lennokkaasti, niinpä annoin vauhdin kiihtyä välillä jopa 4:30 min/km saakka. Aivan mahtavalta tuntui meno. 20 km täyttyi aikaan 1:42 (ensimmäinen puolikas kesti 56 min ja jälkimmäinen vain 46 min). Harjoitus onnistui yli odotusten erinomaisesti. Hyppäsin moottoripyöräkyytiin ja paluumatka leirikeskukseen tulikin joutuisaan istuen. Juuri juostu 20 km oli tämän juoksuleirin nopein kaksikymppiseni – vaude! Nyt suihkuun, uimaan ja aamiaiselle. Keittiön väki on huomannut, että saavun aamupalalle melko myöhään, joten he ovat ruvenneet varaamaan minulle valmiin lautasellisen syötävää – hyvää palvelua!

Kevyttä 8 km - hierontaa

Tunnin tirsojen jälkeen suuntasin viimeiselle päivälenkille, kevyelle 8 km:lle Kamarity urheilukentän suuntaan (kuten monesti aiemmin). Mukavasti paahtavasta auringonpaisteesta huolimatta juoksu sujui. Ei ollut ongelmia koko matkan aikana. Toppuuttelin vauhtia ja niinpä saavuin leirikeskukseen ajassa 46:06 (5:45 min/km) – mukavan rauhallinen vauhti. Sitten lounaalle. Lounaan jälkeen kiiruhdin Itenin keskustaan shoppailemaan 1 ½ ennen Juliaksen kanssa sovittua klo 17 hierontaa. Keskustassa oli valtavasti väkeä. Aika kului ripeään, niinpä sain kiiruhtaa hierontaan. 

Viimeisen hierontakerran kunniaksi olin varannut Juliaksen perheelle ja itselleni limsapullot, jotka joimme sohvalla istuen. Opettaja-puoliso oli pukeutunut kauniiseen kesämekkoon tämän viimeisen vierailuni johdosta. Kaksivuotias Elvis oli ihaillut viimeksi naapurin rouvan peilin palaa, joka oli teräväreunainen ja vaarallisen oloinen noin pienen pojan käsissä. Niinpä sainkin nyt ojentaa puuraamisen pienen peilin Elvikselle, joka ilahtui suunnattomasti. Mukavan oloinen perhe. Sitten pääsin hierontapöydälle nauttimaan. Haikeaa oli puolin sun toisin erota ja todeta, että mahdollisesti voidaan tavata joko vuoden tai parin vuoden päästä. Mutta elämä on!

Viimeinen ehtoollinen tällä leirillä – hyvästejä jo varmuuden vuoksi

Moottoripyörä kiikutti minut nopeasti takaisin leirikeskukseen. Seuraavaksi olikin vuorossa päivällinen. Istuin ranskalaisten pöytään – he pitivät minua idolinaan, jonka kuntoisena haluaisivat itsekin olla yli 30 vuoden kuluttua – sykähdyttävää … Autokuskini Hassan oli myös saapunut leirille, joten huominen kyyti oli varmistunut Itenistä Nairobiin. Useamman juoksijan kanssa halailtiin ja toivottiin iloista jälleen näkemistä jatkossakin samoissa merkeissä ja tietenkin menestystä juoksukisoissa.  Samoin keittiön väki saatuaan minulta kiitoslahjansa olivat myös haikeina. Me juoksijat olemme saaneet olla täysihoidossa – ei ole tarvinnut muuta kuin juosta, ruokailla ja nukkua. Kaikki palvelut leirillä on pelannut erinomaisesti – mukava näin. Kiiruhdan huoneeseeni ja alan päivittää blogia ennen kuin aloitan laukun pakkaamisen.

Kiitokset!

Koska leirikeskuksen huomisista Internet -yhteyksistä en tiedä, haluan jo tässä vaiheessa kiittää teitä hyvät blogiystävät. Olette tarmokkaasti seuranneet runsaan parin viikon ajan juoksuohjelmani toteutumista. Toivottavasti olette nauttineet – ainakin minä olen nauttinut itseni rääkkäämisestä. Kunnon nousun on voinut havaita juoksujen muuttumisesta helpommiksi myös ylämäkien osalta. Toivottavasti olen kyennyt kuvaamaan myös kenialaisten elämää ja ympäristöä, jotta teillä on mielenkiinto säilynyt blogiani kohtaan. Kuvien saanti blogiin on tuottanut aina täällä ongelmia heikkojen nettiyhteyksien vuoksi. Tulen lisäämään kuvat myöhemmin Suomessa, joten pääsette kyllä nauttimaan kuva-aineistostakin, vaikkakin viiveellä.

Ensimmäisen viikon aikana latasin runsaasti kevyitä kilometrejä ja seuraavan viikon aikana pyrittiin kasvattamaan nopeutta ja lopuksi jälleen pitkiä lenkkejä. Kilometrejä kertyi 135 + 149 + 58 eli yhteensä 342 km koko leirin aikana. Suuri kiitos koutsilleni Michelille, joka on monet vuodet rakentanut minulle sopivan juoksuohjelman Keniaan – tälläkin kertaa ohjelma osoitti erinomaisuutensa ja kiitokset myös palautteista.  Lepopäivät oli sijoitettu aivan oikeisiin paikkoihin, mikä takasi erittäin hyvän palautumisen seuraavien päivien juoksuihin. Juoksijakaverini Jussi Tampereelta on lähes päivittäin kannustanut ja kommentoinut harjoitteluani tekstiviestein Porvoon Michelin tavoin – kiitos myös sinulle Jussi!

Lämmin kiitos työnantajilleni mahdollisuudesta päästä jälleen helmi-maaliskuun työkiireiden aikaan kohentamaan juoksukuntoani Keniaan saakka. Hyvä kunto parantaa kyllä työtehoa ja työpaineiden sietokykyä.

Kiitos rakkaalle Ulla vaimolleni ja koko perheelleni, että talviloma-aikana sallitte minun lähteä jälleen yksinäni Afrikkaan korkean paikan leirille. Uskon, että Ullalle oli nyt helpompaa hyväksyä matkani, koska harjoittelimme viime vuonna yhdessä täällä samassa leirikeskuksessa yli kolmen viikon ajan – ympäristö ja paikalliset ihmiset kävivät myös hänelle tutuksi.

Tiistaina jäähyväiskymppi ja paluumatka alkaa …

Huomenna tiistaina on vielä jäljellä heti aamusta kevyt kymppi, jonka haikeana taivallan Kamarity urheilukentän kautta. Näin on sitten tämän leirin juoksut juostu. Juoksuharjoittelu tulee jatkumaan Suomessa – onneksi siellä on jo kevät alkanut.  Mahdollisesti keväällä osallistun johonkin puolimaratonkisaan ja sitten kesällä tai syksyllä koko maratonille.

Lounaan jälkeen huomenna suuntaamme Hassanin autolla Eldoretin kautta kohti Nairobia. Lentoni starttaa Nairobista vasta illalla klo 23:40. Pariisiin laskeudun keskiviikkoaamuna klo 06:20. Helsinki-Vantaan lentoasemalle saavun keskiviikkona klo 11:30, joten Tampereelle kotiin ilmestyn joskus iltapäivällä. Torstaina 19.3. matkaan työmaalle Turkuun. 

Hassanin kyydissä Itenistä Nairobiin saan n. kuuden tunnin ajan katsella Kenian maisemia ja antaa runsaan parin viikon leirijakson kulkea mielessäni filminauhan tavoin – voi näitä muistoja! Ehkä tänne vielä palataan – katsotaan :)

Tässä vaiheessa hyvää yötä teille kaikille ja pikapuolin sitten tavataan Suomessa.

Kiitollisena Harri


JUOKSULEIRI KUVIN: