Viidestoista leiripäivä

Tervehdys,

Kevyttä 20 km pyhäpäivän ratoksi

Tänään on sunnuntai ja pitäisi olla lepopäivä, mutta minun ohjelmassani on kevyttä 20 km. Lähden aamulla klo 06:40 St Patrickin reitille ja sieltä maaseudulle, kuten monesti jo aiemmin tämän leirin aikana. Saan taivaltaa pitkiä pätkiä aivan yksinäni. Itenin keskustassa osa kirkkokunnista aloittaa sunnuntaisin  hengellisen musisoinnin jo aamusta, joten sieltä täältä kuului musiikkia. Varsinainen pyhän messuaika on  klo 12-14. Taivaanranta on aivan pilvetön, joten auringon nousu on upea ja kirkas – taivaalla ei tosiaan ole pilven pilveä. Samalla ilma alkaa lämmetä. St Patrickin koulun oppilaat kävelevät pitkänä letkana hyvin siististi pukeutuneina jo aikaisin aamulla ryhmissä kirkkoihinsa – harrasta kansaa.

Matkani jatkuu punahiekkaista tietä eteenpäin. Tänään askel ei ole niin lennokas kuin aikaisemmin aamuisin. Ilmeisesti kahden viikon kilometrilukemat alkavat painaa myös jaloissa. Tarkkailen samalla luontoa – tapaan erilaisia lintuja ruuanhakupuuhissa – eriskummallinen kuovin näköinen lintu, mutta aivan valkoinen; muutama haikara kauempana ihmettelee yksinäistä kulkijaa. Lopulta kuuluu myös lasten huutoja: How are you? Ovat siis bonganneet valkoihoisen. Juoksen 10 km:n päähän peltolakeuksille, jossa siintävät takana vuoret. Näen kauas savannille ja kynnetyille pelloille. Avaruutta ja raikasta ilmaa riittää. Otan muistikuvia – rauhoittava näkymä. 

Käännyn paluumatkalle. Aurinko paistaa yhä lämpimämmin, joten hikeäkin alkaa pukata. Koko matkan aikana kohtasin ilmeisesti vain neljä autoa ja saman verran moottoripyöriä, joten pölyävät tiet eivät olleet rasitteena juostessa. Saavun 16 km:n kohdalle, jossa tankkaan pullollisen Spritea kioskissa ja ostan samalla ympärilleni kerääntyville lapsille purkkaa ja karkkia – olivat iloissaan. Jatkan matkaani. Nyt on pitkä ylämäkiosuus, jonka Spriten voimalla onnistun nousemaan melko sukkelaan. Seuraavaksi on edessä viimeinen 2 km:n polku Eldoret-Iten –maantien reunassa. Tuttua polkua on helppo askeltaa ja tuleva alamäki sen kun vain vie eteenpäin joutuisammin. 

Leirikeskukseen saavun ajassa 1:53:04 (keskivauhti 5:46 min/km). Päivän ainoa lenkki oli nyt takana. Sitten suihkuun, uimaan ja aamupalalle. Nyt tuntuu myös hyvältä vetää itsensä pitkäkseen sänkyyn ja levätä.

Suklaakakkua ja auringonottoa

Käyn lounastamassa ja samalla jään valmistamaan jo perinteeksi käyneen suklaakakun. Olen tuonut mukanani Suomesta Cacao -jauhoa ja leivinjauhetta. Olisi pitänyt ottaa mukaan myös tomusokeria, koska leirikeskuksesta sitä ei nyt tähän hätään löytynyt. Pari isoa kakkupohjaa on valmistettava, jotta kakkua riittää lähes 70 henkilölle. Kakkujen väliin pilkotaan ananasta ja mangoa. Suklaakuorrute syntyy voista, vadelmahillosta ja Cacao -jauheesta. Kolmessa tunnissa kakut ovat valmiina tarjoiluvadeilla. Nyt keittiön väki voi keskittyä sunnuntain grillipäivällisen valmistamiseen. Lähden itse uima-altaalle ottamaan aurinkoa. Iltapäivän ilma on mukavan leuto ja tyynni – ilmojen osalta yksi kauneimmista päivistä on kohta takana.

Päivällinen tarjoillaan ruokalan edessä ulkona. Meitä on pitkä letka klo 19 jonottamassa omaa grillilautasta. Lopuksi herkutellaan suklaakakun kera – täällä saa harvemmin näitä makeita jälkiruokia ja siksi ne kyllä kuluvatkin pikavauhtia – hyvä näin.

Suuntaan huoneeseeni. Tänään en sitten ehtinyt, enkä jaksanutkaan mennä paikalliseen pyhämessuun.  Seuraavaksi päivitän blogin ja valmistaudun huomisen aamun kiihtyvään 20 km:n juoksuun, joka on viimeinen näin pitkä harjoitus tämän leirin aikana. Aamupäivällä on lisäksi palautteluna 8 km:n pyrähdys keskellä päivää.

Assan kuljettajani pitäisi saapua jo huomenna leirikeskukseen, jossa hän yöpyy. Paluumatkani alkaa siis jo ylihuomenna lounaan jälkeen. Todella vähiin käyvät juoksut ennen kuin loppuvat – nyyh, nyyh …

Osan teistä tapaa jo alkavan viikon loppupuolella. 

Toivotan teille kaikille hyvää yötä ja antoisaa alkavaa uutta viikkoa.

Huomiseen!

Terveisin Harri

Neljästoista leiripäivä

Tervehdys,

Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille! Lauantai alkaa olla kulumassa loppua kohti – täällä Keniassa kello on nyt 20:40 (eli tunnin Suomen aikaa edellä). Hyvin on tämäkin päivä sujunut harjoitusten merkeissä.

Kevyt 15 km

Aamulla aikaisin ampaisin kevyelle 15 km:n lenkille St. Patrickin reittiä ja myös maaseudulle sekä sieltä takaisin Eldoret-Iten maantielle, jossa oli enää taivallettavaa alle 2 km. Melko lennokkaasti tämä treeni sujuu. Vastaan tuli melko vähän ihmisiä, mopoja ja autoja. Itenin keskustan suuri risteys on tietyön alla – lopultakin tasoittavat tien ja laittavat asfaltin.  Pieni tienpätkä ennen St. Patrickin reitille kääntymistä on ollut todellinen hiekkapölyn kehto. Osa kioskikojuista on joutunut luopumaan hyvästä markkinapaikasta tien levennyksen johdosta. En löytänyt enää monen vuoden aikana tutuksi käynyttä kirjakauppaa, jonka pitäjän sisko on Helsingin seudulla naimisissa suomalaisen kanssa – harmi!

Tällä kertaa minun ei tarvitse pysähtyä kioskille limsalle, koska voimia tuntuu olevan ihan leirikeskukseen saakka. Mukavalta tuntuu nyt eteneminen. Ennen leirikeskusta on 0,5 km:n alamäki, jota tulen rullaten lähtöpaikalle. Aikaa aamun pyrähdykseen kului 1:22 (05:29) – ei hassumpi juoksu ollenkaan! Sitten suihkuun, uimaan ja aamupalalle.

Kevyt kymppi – olikin raskas sellainen …

Päivän toinen harjoitus oli kymppi kevyesti. Klo 11:30 suuntasin tutulle reitille vanhan urheilukentän (Kamarityn) vierestä kulkevaa hiekkatietä. Tämä lenkki sitten ei alkuunkaan ollut helppo. Kuuma aurinko sai hikikarpalot melko nopeasti ohimolle. Onneksi hiekan pölyttäjiä ei montaa osunut kohdalle. Eldoret-Iten tiellä suunnatessani leirikeskusta kohti lisäksi vastatuuli oli melkoinen. Tämä kymppi tuntui paljon raskaammalta kuin aamuinen 15 km. Paikalliset kannustivat minua taputtaen käsiään tai nostamalla peukkua ylös - tuntui kivalta. Selviydyn kuitenkin leirikeskukseen omin jaloin – enkä tarvinnut moottoripyöräkyytiä :) Suihkun jälkeen lounaalla ruoka maittoi.

Hierontaa ja markkinahumua

Nyt myös parin tunnin tirsat maistuivat. Hetken lehtien lukua ja sitten iltapäiväteelle, minkä jälkeen kiiruhdin moottoripyörän kyydissä hierojan luo. Julias sai koko kropan jälleen uuteen uskoon – aivan kuin nuortunut mies olisi lähtenyt jättäen iloisen hierojaperheen. Enää ylihuomenna maanantaina pääsen nauttimaan Juliaksen hieronnasta.  Ilma oli jo hiukan viilentynyt ja kävely ulkoilmassa tuntui hyvältä. Katselin hetken Itenin keskustan markkinahumua. Vihannes-juurestori kuhisi ihmisiä. Kiire ei kylläkään näyttänyt olevan kellään. Näin viikonloppuisin suurella kentällä on aina opiskelijoiden jalkapallo-otteluita, kuten tänäänkin. Siellä lehmät ja opiskelijat sulassa sovussa ’pelailevat’ omaa peliään. Moottoripyörä palauttaa matkaajan leirikeskukseen.

Päivällinen ja muuta mukavaa

Pian on päivällinen, jolla oli tarjolla Ugalia (paikallisten suosituin ruoka, maissikakut), riisiä ja lihapataa sekä kaaliporkkanaraastetta. Jälkiruuaksi tarjoiltiin mehevän makeita ananaspaloja. Istun turkkilaisten pöydässä – he ovat leirillä yhteensä 3 kk, josta on enää 2 viikkoa jäljellä. Ovat nauttineet olostaan ja harjoitukset ovat sujuneet kuulemma hyvin. 

Kilometrejä kertyy

Ensimmäisenä seitsemänä päivänä juoksin yhtyeensä 135 km ja nyt seuraavan seitsemän päivän jakson aikana kilometrejä on kertynyt yhteensä 149. Melko mukavasti on hiekkaisia polkuja ja teitä taivallettu. Vielä on kolmen päivän juoksut edessä, huomenna sunnuntaina on edessä vain yksi lenkki, aamusta kevyt 20 km, maanantaina aloitan kiihtyvällä 20 km:llä ja palauttelen kevyellä 8 km:llä keskellä päivää, sitten on vihon viimeinen tiistain kevyt kymppi jäljellä – näin kuluvan leirin juoksut ovat sitten tässä. Vähän alkaa olla jo haikea mieli, kun ei tiedä, milloin palaa seuraavan kerran näihin Kenian maisemiin. Mukavalta kyllä tuntuu jo palata sinne Suomeen.

Päivitettyäni juoksublogin alan valmistautua yöpuulle menoon. Ihan hyvinhän tämä päivä sujui Itenissä – mitenkä siellä Suomessa lauantaita on vietetty – ilmeisesti edelleen keväisessä säässä?

Ei muuta kuin, mukavia unia kaikille – huomiseen!

Terveisin Harri

Menneiden vuosien juoksuleirien blogiosoitteita

Menneiden vuosien juoksuleirien blogiosoitteita

Tervehdys,

Ohessa on menneiden vuosien Kenian juoksuleirieni blogiosoitteet, joissa voitte vierailla ja käydä katsomassa ainakin valokuvia.

Heikoista internet -yhteyksistä johtuen valokuvien lataaminen tämän vuoden blogiin on ollut melko hankalaa.

Tervetuloa valokuvaretkelle Keniaan :)

Terveisin Harri

http://ullaharrikeniassa.blogspot.com/ (22.2.-16.3.2014)

http://harrikorkeuksissa.blogspot.fi (13.2.-5.3.2013)

http://harritreenaa.blogspot.com (30.1.-24.2.2012)

http://harrihatcissa.blogspot.com/2011/01/juoksijan-taivaaseen-keniaan.html (30.1.-27.2.2011)

http://harrimaratoonari.blogspot.com/ (31.1.-1.3.2010)

http://harrijussi.blogspot.com/ (12.2.-9.3.2009)

Kolmastoista leiripäivä

Tervehdys,

Kova tasavauhtinen kymppi – onnistunut juoksu!

Tänään heräsin samoihin aikoihin kuin aiemminkin treenipäivinä eli heti klo 05:30 jälkeen. Ulkona oli vielä pimeää ja linnut eivät olleet aloittaneet viserrystään. Haluan valmistautua huolella kympin kovalle – syön kunnolla puuroa ja mukanani Suomesta tuomaa jälkiuunileipää (kestää muuten hyvinkin kuukauden leirillä syötävänä – on nimittäin edellisiltä vuosilta kokemusta) sekä hiilihydraattipatukan ja teetä. Eiköhän näillä selvitä aamun koitoksesta. Juoksutamineet päälle ja mittari käteen – sitten Eldoretin suuntaan verrytellen ja ei kun menoksi. Nyt on kyseessä melko alamäkivoittoinen reitti maantietä pitkin. Aloitan liian voimallisesti, sillä mittari näyttää 3:45:tä, joten hillitsen hiukan menoa – sellainen 4:00-4:10 min/km olisi oiva vauhti. Onneksi autoja on tähän aikaan aamusta vain muutama liikkeellä – saan painella maantietä pitkät pätkät yksinäni. Aurinko alkaa näyttäytyä ja hikeäkin alkaa jo pukata otsalle. Viiden km:n rajapyykin ylitän ajassa 20:45 – hyvin on alkanut tämä juoksu. Eipä ollut mitään suurempia vaikeuksia matkan varrella; ainoastaan kaksi viimeistä kilometriä juostessani Iteniä kohti tuuli oli vastainen hidastaen hiukan vauhtiani. Kymppi tuli täyteen ajassa 41:15 (keskivauhti 4:08) – ei hassumpi ollenkaan. Tämä aika ilmeisesti asettuu aivan kärkipäähän seitsemän vuoden leirijaksojen kympeillä – todella upeaa! Palauttelen kilometrin ja sitten hyppään moottoripyörän kyytiin. Suihku ja uiminen olivat nautinto onnistuneen juoksun jälkeen. Myös aamupala maittoi. Sitten pariksi tunniksi lepäämään.

Kevyt 8 km

Klo 11:30 starttaan kevyen 8 km:n lenkin vanhan urheilukentän suuntaan ja sieltä 4 km:n jälkeen Eldoret-Iten –maantielle ja leirikeskusta kohti. Nyt tuuli oli yltynyt voimalliseksi ja sai todella puskea eteenpäin. Hyvin jaksoin juosta mäetkin ylös. Huomaa hyvinkin sopeutumisen näihin korkeuksiin edistyneen. Matkan varrella tapaan kuuden nuoren rinkkamatkaajan taivaltavan samaan suuntaan Iteniä kohti. Tiedustelen heiltä, mihin ovat matkalla ja miksi eivät pysäytä Matatua ja hyppää auton kyytiin. Sanoivat juuri hypänneensä heitä kuljettaneen bussin kyydistä ja halusivat samoilijoiden tavoin taivaltaa viimeiset 3 km kävellen Kerio View -hotelliin – hienoa! Jatkan matkaani ja saavun leirikeskukseen ajassa 42:57 (5:21) – nopein kevyt 8 km tämän leirin aikana. Suihkun jälkeen lounaalle, jossa oli jälleen mukava turinoida Tobyn ja Reidin kanssa. Lepoa ja lehtien lukua iltapäivällä. Piipahdan kyllä myös Itenin keskustassa kävelemässä.

Sataa, sataa ropisee … loppuleirin juoksuohjelma

Noin klo 16:00 tapahtuu kummia: pilvet ovat kerääntyneet yhteen ja päästävät ulos kevyen sateen – ensimmäinen sadekuuro tämän leirin aikana. Sadekausi on siis lähestymässä ja kenialaiset maanviljelijät ja myös Sophyn perhe odottavat kovasti sadetta. Todennäköisesti nämä ensimmäiset sateet ovat vain kuuroja, eivätkä kastele polkuja juoksukelvottomiksi. Minullahan on vielä muutama treeni tehtävänä huomenna lauantaina (15 km ja 10 km kevyttä) , sunnuntaina (aamusta 20 km kevyttä ja loppupäivä lepoa – ehkä käyn paikallisessa messussa), maanantaina (20 km kiihtyvää ja 8 km kevyttä) ja vielä tiistainakin aamulla (10 km kevyttä) ennen leiriltä lähtöä keskipäivällä – eli vähiin käy ennen kuin loppuu …

Tänään on vielä vuorossa klo 19 päivällinen ja sitten perjantai alkaa olla pulkassa niin täällä kuin sielläkin. Hyvää viikonloppua teille kaikille – te kuulemma siellä Suomessa olette saaneet nauttia auringosta ja keväisistä päivistä – toivottavasti nautintoa jatkuu vielä viikonlopunkin ajan.

Ei muuta tällä kertaa, kuin huomiseen!

Terveisin Harri

12. leiripäivä

Tervehdys,

Kevyt kymppi sujui yllättävän helposti

Heräilin totuttuun tapaan jo ennen kuutta. Tuon aina illalla mukanani päivälliseltä termoskannullisen keitettyä vettä, jonka käytän aamulla omassa huoneessa pikakaurapuuron valmistamiseen ja teehen ennen lenkille lähtöä. Puuro miehen tiellä pitää - hyvin ainakin tähän saakka. Mittari ranteeseen ja tossut jalkaan – ja sitten menoksi. Tänään on tavallista vilpoisempi aamu, koska taivaanrannalla on pilviharsoa, eikä auringonsäteet pääse lämmittämään; samoin on hämärää pidempään. Suuntaan kevyelle kympille tuttuun tapaan vanhan urheilukentän suuntaan. No jopas jotain, askel tuntuu kevyemmältä kuin koskaan tämän leirin aikana – myös mäet juoksen, enkä puuskuta. Näin matka taittuu joutuisaan. Eldoretin tielle päästyäni tuuli yltyy, mutta meno on edelleen mukavan helppoa. Vastaan tulee puolalaisryhmä ja samoin turkkilaisia näkyy tämä reitti houkuttelevan, vaikkakin vastapäivään. Ei paljoa tarvinnut matkan aikana hikeä pyyhkiä. Leirille saavuin ajassa 53:54 (keskivauhti 5:24). Sitten suihkuun, uimaan ja aamiaiselle. Aamupalalla on normaalisti puuroa, keitettyjä kananmunia, vuokaleipää, paistettuja munkkeja, banaania, mehua, teetä ja kahvia – kyllä tällä on ollut hyvä päivää aloittaa.

Lornahin uudella kentällä vetotreeni

Sitten parin tunnin tirsoille, sillä on oltava pirteänä seuraavassa treenissä klo 11:30 – kyse on 10 x 400 metrin vedoista, 2 minuutin palautuksella uudella Lornahin urheilukentällä. Juoksen verrytellen n. 2,3 km.n päässä olevalle kentälle. Taskussani on numerolappu 14, jonka sain leirikeskuksesta allekirjoituksen kera. Aurinko porottaa kuumasti ja tuulee, kuten tavallista. Päästyäni urheilukentän kohdalle saan huhuilla hetken, ennen kuin kentän valvoja tulee avaamaan portit. Numerolapun luovutus ja taas nimi kirjaan. Tätä urheilukenttää saavat käyttää HATC:ssa oleskelevat urheilijat ilmaiseksi, sen sijaan muiden tulee maksaa pääsymaksu. Tämä kenttä ei kuulemma olekaan oikein suosiossa, koska kentällä aina tuulee. Paikalliset harjoittelevat ennemmin vanhalla hiekkakentällä, joka ei heille myöskään maksa mitään. Sääli että tämä uusi uljas urheilukenttä on vähällä käytöllä. Jonkin ajan kuluessa Lornahin on tarkoitus rakentaa kentän viereen naisten urheiluakatemian rakennukset, ehkä nämä rakennukset sitten vähän rikkovat tuulta ja kentälle saadaan vähän paremmat olosuhteet juosta. Rahoitusta kuulemma edelleen kartoitetaan.

Parin verryttelykierroksen jälkeen aloitan treenini. Ensimmäinen kierros menee aikaan 1:30 ja seuraavat kahdeksan aikaan 1:29, viimeiseen lataan vähän enemmän ja aika on 1:26. Kyllä saikin pyyhältää vastatuuleen toisella puolella kenttää. No ei se minun menoa haitannut. Yritin säästellä hieman itseäni huomisen kovaa kymppiä varten. Mukava treeni. Seuraa olisin kaivannut, sillä olin aivan yksinäni kentällä. Hölkkäsin takaisin leirikeskukseen. Suihkuun ja lounaalle, joka sisälsi keitettyjä makaroneja, linssipataa ja porkkana-ananas-tomaatti -salaattia sekä uusia sämpylöitä. Veto oli poissa. Siispä levolle jälleen.

Kenia, HATC -leirikeskus ja sen emäntä Lornah Kiplagat

Tietoisku Keniasta löytyy osoitteesta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kenia

Tietoa leirikeskuksesta, High Altitude Training Center, HATC löytyy osoitteesta: http://www.lornah.com/

HATC:in leirikeskuksen perustajan ja emännän Lornah Kiplagatin juoksusaavutuksia voitte käydä katsomassa osoitteessa: http://en.wikipedia.org/wiki/Lornah_Kiplagat

Kuvia Lornah Kiplagatista:

https://www.google.com/search?q=Lornah+Kiplagat,+Kenya&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=vdsBVbaLOOWU7QaM2IHgCQ&ved=0CDQQsAQ&biw=1366&bih=634

Hierontaa ja loppupäivän viettoa

Iltapäiväteen jälkeen suuntasin hierontaan moottoripyöräkyydillä. Siellähän Julias ja hänen vaimonsa sekä kaksi lastaan (2 -vuotias ja 5 kuukautinen)  odottivat hymyillen. Hieronta tuntui taas erinomaiselta. Moottoripyöräkyydillä takaisin leirikeskukseen ja päivälliselle. Tänään on torstai ja siksi vuorossa oli pitzaa ugalin ja salaatin kera. Kyllä keittiö on saanut vääntää monta pitzaa tälle 63 -päiselle joukolle. Osa leiriläisistä suunnittelee Nakurun luonnonpuistossa käyntiä huomiselle päivälle ja osa miettii osallistumistaan Eldoretissa ylihuomenna lauantaina järjestettävälle maratonille tai puolimaratonille. Minä päätän pysyä omassa juoksuohjelmassani, enkä osallistu kumpaankaan näistä. Siispä lähden huoneeseeni kirjoittamaan blogia ja valmistautumaan huomisen aamun pikakymppiin.

Toivottavasti huomenna aamulla kova tuuli ei haittaa juoksua – no se nähdään sitten aamulla.

Nyt menen nukkumaan ja varmaan myös tekin siellä Koto-Suomessa: Hyvää yötä.

Terveisin Harri

Lepopäivä

Tervehdys,

Lepopäivä

Kolmen edellisen päivän pitkät lenkit tekivät tehtävänsä ja väsymystä oli havaittavissa - kyllä lepopäivä tuli tarpeeseen. Heti aamusta pulahdin viileään veteen uimaan ennen aamiaista – ylelliseltä tuntui yksinään uida 25 m:n altaassa aamuauringon lämmittäessä mukavasti kasvoja.

Pyykkäystä

Minkä taakseen jättää sen edestään löytää – sanotaan. Niinpä minulla oli seuraavaksi vuorossa melkoinen pyykkivuori pestävänä – tunti siinä vierähti, mutta nyt on kaikki likapyykki pestynä. Muutaman päivän kuluttua pesenkin sitten Tampereella pesukoneella juoksutamineet. Tuuli ja aurinko kuivasivat märät asut pikaisesti. 

Auringonottoa

Ennen lounasta ehdin tunniksi uima-altaalle aurinkoa ottamaan. Makuulle sitä on mentävä, mikäli aikoo itseään ruskistaa. Juoksemalla ruskettuu (tai paremminkin palaa) nenänpää ja olkapäät, muuten jää kyllä kalkkilaivan kapteeniksi auringon porottaessa suoraan yläpuolelta. Onneksi päivät eivät ole olleet kuitenkaan hiostavan kuumia, tuuli on siitä pitänyt huolen.

Hollanti vastaan Kanada!

Lounaalla tapaan lentävän hollantilaisen Michel Butterin (http://en.wikipedia.org/wiki/Michel_Butter),  joka on juossut maratonilla ajan 2:09. Totesimme yhdessä, että olimme tavanneet leirillä 3-4 vuotta sitten. Kovan vastuksen Michel antaa samaan pöytään istuneelle kanadalaiselle Reid Coolsaetille (http://en.wikipedia.org/wiki/Reid_Coolsaet), joka on juossut nopeimman maratoninsa aikaan 2:10. Reidin olen tavannut leirikeskuksessa useampana vuonna. Niin nuo kilpakumppanit vain sulassa sovussa vaihtavat ajatuksia omista juoksuohjelmistaan. Täällä ystäviä, mutta kisoissa otetaan yhteen verisesti.

Korvapuusteja paistamassa

Klo 14-16 vietän HATC:in keittiössä korvapuusteja vääntäen. Korvapuusteistani on tullut perinne täällä leirikeskuksessa – usein jo ehtivät kysellä, koska niitä leivonnaisia saadaan. Meillä oli jälleen hauskaa keittiöhenkilökunnan kanssa – juttu luisti ja samalla syntyi illan Zapatia varten ohuet letut ja lihapata. Kardemumman ja kanelin tuoksu alkoi kiiriä uunista – korvapuustit alkavat olla valmiita. Vielä oli maltettava muutama tunti, sillä leivonnaiset jätettiin illan jälkiruoaksi. Menen hetkeksi lepäämään ja lukemaan lehtiä. Päivällinen on monipuolinen, sillä Zapatin lisäksi oli tarjolla paistettua kaalipataa ja porkkana-ananas –raastetta sekä tietenkin maissipuurokakkuja. Myös korvapuustit katoavat tarjoiluvadeilta nopeasti.

Kaisalle MM -pronssia!

Mukavan rauhallinen päivä on nyt takana. Sain äsken tekstiviestin juoksijakaveriltani Jussilta Suomesta, että Kaisa Mäkäräinen on voittanut MM -pronssia ampumahiihdossa; tiukka kisa 0,4 sekunnin erolla pronssia – onnittelut Kaisalle – yes!

Huomenna jatkuvat sitten juoksutreenit ensin aamusta kymppi kevyesti ja keskellä päivää 10 x 400 metrin vedot uudella urheilukentällä. Kiva päästä pehmeälle ja tasaiselle alustalle juoksemaan. 

 Toivottavasti tuuli ei kuitenkaan ole vaivana.

Mukavia unia kaikille!

Terveisin Harri