Kolmas treenipäivä

Tervehdys,

Aamulenkki maittaa

Heräsin aamulla jo kukonlaulun aikaan eli 05:45 - kukko tosiaan kiekui tuolloin vaikka ulkona oli vielä pimeää. Aurinko alkaa valaista taivaan rantaa n. klo 06:30. Tällöin aloittavat monet linnut oman sirkutuksensa. Aamutoimien jälkeen pääsen lähtemään klo 06:30 St. Patrickin koulun kautta ns. maisemareitille maaseutumaisemaan. Edessä on kevyt 20 km:n lenkki - pisin tähän mennessä tällä juoksuleirilläni.

Aamut ovat tänä vuonna lämpimämpiä kuin viime vuonna samaan aikaan - en tarvitse pipoa enkä hanskoja. Itenin keskustaa kohti juostessa vastaan tulee niin koululaisia, juoksijoita kuin töihin menijöitä. Välillä muutama koululainen osoittaa taitojaan juoksussa ohittamalla minut ja nauraen perään. Kuulin, että koululaiset juoksevat keskimäärin 15 km/päivä Itenissä. Erityisesti korkea Rift Valley on syynä monen kenialaisen menestymiseen juoksukisoissa.

Jatkan punahiekkaista tietä eteenpäin n. 10 km:n verran maasedun rauhaan, jossa näkyy laajat peltoaukiot ja korkeat vuorijonot. Melko kevyesti jalka nousee - on syytä nostellakin, sillä yleensä ensimmäisten kolmen treenipäivän aikana tapahtuu kompastuminen maastossa, mikäli on tapahtuakseen. Hiekkatiellä on myös paljon teräviä kiviä, joten kaatumisesta voi seurata pahojakin kolhuja.

Paluumatkalla juon pienen pullollisen Fantaa. Kioskin lapset ihmettelevät Musungua eli valkoihoista. Saavun leirikeskukseen kelloni näyttäessä 1:52, joten en ainakaan liian kovaa juossut kevyeksi tarkoitettua harjoitusta. Sitten suihkuun ja uimaan altaaseen sekä aamupalalle.

Kymppi kevyttä

Otin 1 1/2 tunnin tirsat, mikä piristi kummasti. Tunsin nukkuneeni todella syvää unta - ilmeisesti kehon ja mielen adaptoituminen korkean paikan ilman alaan on alkanut suotuisissa merkeissä. Päätin lähteä kevyelle kympille vanhan urheilukentän suuntaan ja hiljaiselle kylätielle, jossa näkee usein ihmisten paimentavan karjaa. Aurinko hymyilee lämpimästi. Onneksi vain muutama moottoripyöra ajaa ohitseni, joten hiekkapölypilvet eivät ole kiusana. Tuntui hyvältä, kun vastaan tuleva kolmikymppinen kenialainen nainen peukutti minulle ja hymyili iloisena. Otin muutamia kuvia ihmisistä työnsä ääressä. Maatyöt ovat kovassa vauhdissa ennen maaliskuun lopun sadekauden alkamista. Peltoja kulotetaan ja kynnetään niin, että välillä maisemassa näkyy sekä mustia että ruskeita suuria laikkuja. Huonekalujen valmistajia kohtaa monessa paikassa. On kivenhakkausta, metallipajaa ja jauhomyllyjä sekä vaatteiden ompelua. Itenin kylä on tunnettu ahkerista työntekijöistään. Jatkan matkaani Eldoret-Iten tietä leirille saakka. Ilahduttavan kevyesti kulki tämäkin lenkki, nyt aikaan 57 min. Sitten suihkuun, uimaan ja lounaalle.

Iltapäivän viettoa

Pakersin koko iltapäivän Kalifornian raportin parissa. Kovalle ottaa ennen kuin kokonaisuus on kasassa. Iltapäivätee katkaisee työnteon ja samalla pääsee jutustelemaan juoksijoiden kanssa.
Leirin turkkilaiset sen kun lisääntyvät - uusia kasvoja pukkaa tämän tästä. On näissä turkkilaisissa koviakin juoksijoita, sillä yksi totesi juoksevansa maratonin aikaan 2:05! Päivällinen kutsui klo 19:00.

Enää on jäljellä blogin päivitystä. Huomenna on edessä tämän päivän tavoin 20 + 10 km:n lenkit.

Hyvää yötä kaikille!

Terveisin Harri